Joutilas

Olen maannut sängyssä koko päivän ja lukenut kirjaa. Pitkästä aikaa. Sataa lunta kovalla nopeudella, yläkerrassa tehdään remonttitöitä. Luen siis kirjaa 3:n lapsen äitinä olosta maatalossa -sen piti olla rakkaustarina. Haaaveilen yhä edelleen maatalosta joskus. Mielikuvissa se on idylliä. Mistä tietää onko valinnut oikein? Väistelee loukkuja ja päätyy jonnekin, omien ajatusten loukkuihin. Tavoittelee asioita, jotka uskoo itselleen hyväksi, joita uskoo haluavansa. Hyväksyy, ettei saa kaikkea mitä toivoo. Eikä sitäkään mitä toivoo eniten. Ehkä sitä määrittelee turvalliset rajat siihen mitä saa tavoitella. Ja uteliaisuuttaan ylitää rajansa eikä tiedä onko se hyvästä vai pahasta. Pitäisikö tunnistaa se, millainen on ja mitä odottaa ja toimii sen mukaan vai syöksyykö uusiin asioihin mukaan. Sellaisiin, joista ei tiedä etukäteen tykkääkö vai ei. Siitä seuraa pettymys tai uuden löytäminen. Ei saisi seisoa itse itsensä tiellä ja kuitenkin pitäisi toimia omien tunteiden ja järjen mukaan. Jatkan lukemista, se on helpompaa.

Omaisuus ja rahat

Sulhasehdokkaat luettelevat omaisuuttaan sohvallani. katson häntä joka siinä nyt istuu, naurahdan ja mietin, näitä on kiva kuunnella, näitä voin kuunnella koko ensi kesän.

Pirjo Hassinen:

"Mitkään tämän maailman tarinoista eivät kertoneet Pauleista. Heidät oli luotu jännityksen tähden, naiseksi kasvamisen ja kauniin nöyrtymisen tähden."

Pirjo Hassisen Suistolasta

Minulla ei ollut kieltä eikä rohkeutta eikä ymmärrystäkään sanoa: katso millaisen miehen olet poiminut rakkautesi kohteeksi. Sinun olisi kuulunut vain nauttia tanssiaskelista hänen kanssaan, tyttö, vauhdista, siitä että tie suuren rakkauden luo oli kiveltty monen monilla Paulin kaltaisilla. Sillä prinssin tai ruhtinaan syliin oli pitkä matka, hän ei koskaan ollut se joka ilmaantui ensimmäisenä tanssisaliin, vaan se joka saapui viimeisenä.

Tykkään siitä miten kävellään taidenäyttelyiden avajaisissa.